Joulurakkaus

Mä olen tänään käynyt töissä ja mä olen tänään maannut sohvalla ja mä olen tänään ottanut päiväunet.
Joulu on ihan melkein huomenna ja olen ostanut yhden joululahjan. Koristeet on vielä varastossa ja aivan hitokseen ärsyttää kun joululaulut soi päässä kerpele koko ajan.

Kyllä. En ole mikään jouluhengetär. Mutta ei mulla mitään joulua vastaankaan oo. Mä vaan haluan tehdä sen omalla tavallani.
Haluaisin vuorata olohuoneen lattian patjoilla, makoilla lasten kanssa joulukalsareissa koko päivän. Katsella jouluelokuvia ja syödä suklaata. Nautiskella ilman kiirettä ja tohinaa. Jouluruokakaan ei ole oikein mun juttu. Paahtopaisti on se mitä meillä syödään jouluna. Ja mäti. Ja suklaa.

Tottakai meillä jaetaan lahjoja. Koska lapset. Suurin lahja mitä mä kuitenkin noille mukeloille annan, on sellainen, jota mä en voi paketoida ja peitellä rusetteihin.

Se on rakkaus. Se on sitä, että olen läsnä. Kosketan. Leikin tyynysotaa ja pelaan xboxilla legopelejä. En pakota vaihtamaan yökkäriä pois koko päivänä. Kikatan ja nauratan. Kuuntelen ja halaan. Kutittelen ja pussailen. Katsin silmiin ja välitän.

Mä rakastan lapsiani, enemmän kuin tässä maailmassa mitään muuta. Ja aina se ei välttämättä ja valitettavasti näy kuten haluaisin, Sehän siinä onkin. Rakkaudessa. Joskus se ei välity, vaikka sitä on.

Toisinaan kuulee, ja ihan liian usein, että rakkaus on perseestä.
No ei se ole. Ei rakkaus. Moni muu asia voi olla. Mutta rakkaus on aina hyvä.
Ei se ole rakkaus, joka sua satuttaa. Ikinä.

Rakkaudessa on sellainen jännä juttu, että sitä ei voi koskaan vaatia. Se on aina asia, jonka voi vain antaa.
Rakkaus. Hirvittävän ilmaista antaa.

Mutta sitä se on joka päivä. Siinä mielessä joulu ei eroa ihan perusmaanantaista. Tai krapulasunnuntaista. Vaikka silloin onkin himokas ja tahtoo varmasti kovasti antaa rakkautta.

Joskus kuitenkin sä olet väsynyt, masentunut, vihainen, kyvytön tai vaan muissa maailmoissa. Silloin sen näyttäminen toiselle voi olla hankalaa, jopa vaativaa. Sulla on sitä, mutta et pysty sitä näyttämään.
Eikä se haittaa. Se toinen tietää kyllä. Se kuulee sen sun rivien välistä, tuntee sen sun kosketuskesta. Kuule sen sun madaltuvasta äänestä. Lukee sen sun väsyneistä kyynelistä. Ymmärtää sen sun tökeröistä sanoistasi. Näkee sen suuttumuksen alla.
Kunhan se on siellä.

Rakkaus lapsiini on enemmän kuin osaan kuvailla, ehdotonta ja parasta. Perheelleni ihan liian harvoin kerron kuinka rakastan heitä ja kuinka tärkeitä he ovat. Ystävilleni, en pärjäisi ilman teitä, rakkaita kaikki.

Sinä. Sä tiedät kuka olet. Tärkeä ja rakas. Aina.

Ihanaa Joulua! Jokaikisille. Joka hiton ikiselle!

Pus ja sydän.