Fiksaatiot. Niitä mä aloin miettimään tänään.
Niitä kun nyt on kumminkin kaikilla.
Joillakin se on sillä tasolla, että on pakko tehdä jotain, ihan oikeesti pakkopakko. Se on siis joku ihan sairaus, jonka nimessä on kirjaimia, ja ulkomuistista kirjottaisin ne kuitenkin väärässä järjestyksessä. Ja koska en juuri nyt jaksa sitä googlettaa, en aio sitä nimeä tähän kirjoittaa.
Toisilla se taasen keskittyy enemmänkin siihen, että tykkää pelkistä bruneteista.
Tai blondeista. Mikä siis sopis mulle paljon paremmin.
Mulle tää juttu tuli mieleen, kun tein tänään itselleni hapankorppua iltapalaksi.
Tykkään hapankorpusta. Aina tykännyt, ihan pikkusesta tytöstä lähtien.
Ja aina on ollut tärkeetä, siis ehdottoman tärkeetä, että se hapankorppu täytyy voidella reunasta reunaan.
Jos niin ei oo tehty, jätän korppuni syömättä.
Nyt kun tätä fiksaatiota täytyy itse noudattaa, eikä vaan pyytää äitiä voiteleen se korppuleipä, niin ottaahan se päähän. Sitä miettii, että miksi mä en nyt vaan voi sipaista tota levitettä tohon vähän sinne päin... Ja koitan ehkä niin tehdäkin, mutta hei, ei auta. Jotta mä voin syödä sen pirun korpun, niin se on vaan voideltava ihan reunasta reunaan.
Niin fiksaatiot toimii. Ei pysty tekeen muuta.
Sitä voi yrittää tykätä blondista, mutta jos sulla on oikeesti fiksaatio brunetteihin, niin et sä vaan lämpene sille blondille. Vaikka se ois kuinka kaikin puolin täydellinen. Paitsi, että se ei oo, koska se on blondi. Ja sulla on se fiksaatio brunetteihin.
Minkäs sitä ihminen pakkomielteilleen voi?
Onhan ne toki ärsyttäviäkin toisinaan. Ja eritoten silloin kun joudut seuraamaan päivittäin jonkun toisen pakkomielteitä. Sellaista fiksaatiota, joka ensin naurattaa ja sittemin alkaa vaan ärsyttämään. Siinä sopii sitten vaan miettiä, että voinko mä elää tuon asian kanssa.
Esimerkiksi. Jos mun oletetulla kumppanilla olis fiksaatio siivoamiseen. Niin antaa mennä vaan. Senkus siivoaa. Ei haittaa. Mulla ei ole siihen mitään fiksaatiota.
Mutta jos se pakkomielle aiheuttaa sen, että siitä marmatetaan mulle. Että en joko siivoa tarpeeksi tai teen sen jotenkin ihan hitto väärin. Kun pyyhin pölyt aina vasemmalta oikeelle tai sivuttain tai jotain. Kun se pitäis tehdä pyörivin ja poistavin ja hierovin ja hankaavin ja hellävaraisen päättäväisin liikkein.
Niin joo. Silloin mä en ehkä pysty elämään sen asian kanssa.
,
Jos joku ei pysty elämään mun hapankorppufiksaation kanssa niin minkäs sille sitten mahdan.
Ja jos pystyy niin hyvä.
Saa voidella mulle hapankorppuja aina kun haluaa. Tykkäisin siitä. :)
