07 toukokuuta, 2018

kuinka nautin olueni


Ai että sitä pieni ihminen voi nauttia tuosta parastaan näyttävästä kevätilmasta.



Pitäisi kai sanoa kesäilmasta, mutten tahdo. En sitten millään. Koska mä olen henkilökohtaisesti aina pitänyt kiinni siitä, että näitä kevätkuukausia olisi edes kaksi. Huhtikuu ja toukokuu.
Koska hei, kevät on ihmisen parasta aikaa!

Mä olen se tapaus, joka alkaa päivän pidetessä kipunoimaan kotona, että nyt se valo sieltä tulee. Mä saan energiaa ihan pelkästä ajatuksesta. Kroppa herää eloon ja huutaa ulkoilua. Aurinkoa ja linnunlaulua. Mussa ilmeisesti on jokin sisäsyntyinen aurinkokenno, joka latautuu heti kun päivän pituus ylittää kahdeksan tuntia.

Elämän pieniä iloja. Kun pääsee töistä on vielä valoisaa!! Pieni hurraa huuto sille.

Ja tässä kohden, kun mennään jo toukokuuta hurjaa vauhtia ja innokkaimmat, varsinkin sään ollessa tollanen ihanat 20 astetta, hokee kesäkuukausien alkaneen, mä olen niin virtaa täynnä, että kuuluisa duracell-pupu jää kakkoseksi.

Täytyy tosin myöntää, että aina pää ei pysy kropan mukana menossa. Vaan väliäkö sillä sitten.

Tänään töissä huvitin kanssakollegoita raivoamalla itselleni äänen, että keskity nyt Reetta.
Saaketti.
Kun sitä vaan tuijottaa ulkona väreilevää aurinkosäätä ja yrittää tehdä neljän seinän sisällä työtään, niin voitte olla varmoja, että tää duracell-Reetta ei keskity. Ei yhtään.

Tein kotimatkan tänään kaupan kautta. Ostin Sol-oluen. Yhden. Kumminkin maanantai. Ja limen.
Kotona avasin pullon, viipaloin limen, ja juhlallisen koristeellisesti asettelin sen siihen pullon suulle.
Istahdin etupihan aurinkotuoliin ja hymyilin vähän elämälle.

www.theheinekencompany.com


Joten kippis.

Ja nauttikaa nyt hitto tästä KEVÄÄSTÄ. Kohta on kesä ja sitten voi nauttia vähän lisää!