Hyväksyminen

Ikäkriisi.

Mulla oli omat syyni alkaa potea sitä.
Se alkoi 39-vuotiaana.
Kyselin peilin edessä itseltäni, että olikos se nyt tässä. Syitä siihen oli muutamia, ja tässä kohden en aio raottaa salaperäisyyden verhoa, koska asia on toistaiseksi liian vaikea mulle. Varmastikin myöhemmin. Ehkä. Mahdollisesti.

Nyt mä olen siis 43-vuotias. Kriiseilin oman aikani. Nyt se alkaa olla ohi.
Itse asiassa.
Se ON ohi.
Toki mä katson itseäni peilistä ja näen rypyt ja näen roikkuvan ihon suun ympärillä. Näen käsistä ikäni. Mutta se ei liity ikäkriisiin. Kamoon. Mä oon kuitenkin nainen. Ja me naiset nyt ollaan tällaisia.

Tällä hetkellä ruudun takana kirjoittaa kypsä nainen. Kypsynyt älyssä ja kauneudessa.
Ujo leidi ja kiltti, jolla on tuhma mielikuvitus ja tyhmät jutut, järjetön kirosanavarasto ja pienet tissit, joihin painovoima ei ikinä tehoa, jonka nauru kuulemma hirttää kiinni suloisesti ja hymy on erään baarituttavuuden mielestä jumalainen. Vatsa on kadottanut hieman litteyttä, vaikka kuinka kävis salilla, kaksi lasta kumminkin (enkä halua jättää hyvää ja epätervellistä ruokaa pois ruokavaliostani). Kypsä nainen, jonka löytää helposti kotoa katsomassa Netflixiä, tai viinilasi kädestä ystävien kanssa. Nainen, joka on sinut itsensä kanssa. Ja kääntää aina katseensa pois peilikaapista kun sulkee sen. (heikot kauhuhermot ja liian hyvä mielikuvitus). Nainen, joka hymyilee.

Mutta se oli. Ikäkriisi.
Avioeroni ei auttanut kriiseilyyn. Raastavan laastarisuhteen jälkeen kadotin hiemanjotain itsestäni ja tuntui, että kuljin taaksepäin puolentoista vuoden ajan.
Pieni luhistuminen auttoi.

Avasi silmät sen jälkeen kun olin nukkunut kolme viikkoa.

Hyväksyin itseni.

Sain monia neuvoja, joiden sisältö ainakin osittain oli, että mun ehkä pitäisi muuttaa jotain itsessäni. Tai ainakin itse kuvittelin niin.
Yritin, ja olo paheni. Olin paljon yksinäni ja pakenin asioita, mutta samalla kudoin oivallusten verkkoa.
Ja oivalluksia tuli.

Mun ei tarvitse olla aina vahva. Mun ei tarvitse saada kaikkia pitämään itsestäni. Mun ei tarvitse toteuttaa jokaisen ihmisen toivetta. Mun ei tarvitse olla aina kiltti. Mun ei tarvitse aina joustaa ja ymmärtää. Mä olen kuka mä olen. Mutta toivottavasti en ikinä kusipää.

Siihen tietenkin liittyi, että kriiseilin omat miesjuttuni. Koin omat treffikokemukseni.
Osan niistä olen teille jakanutkin, olkaa hyvät.
Treffasin muutaman miehen, jotka olivat kaikkea muuta kuin mulle sopivia.
Muistuttakaa, että kerron yhdestä kokemuksesta., koska kaikki tykkää vahingonilosta... ja tilannekomiikasta.
Sillä matkalla tapasin myös sielunkumppanini. Tarina, joka tarvitsee enemmän rivejä kuin blogitekstiin viitsii kirjoittaa.
Tämä kaikki oli osa matkaa, jota kulkiessani koin oivaluksia. Osa kokemuksia, joita oli koettava, jotta pääsin tähän. Tähän missä olen nyt.

Hyväksyminen.
Ja ymmärtäminen, että voin valita.

Kuullostaa ehkä hassulta oivallukselta, mutta miettikääpä sitä hetki.

Valinnan vapaus. Ja ymmärtäminen, että ainoa mille oikeasti voit jotain on oma valintasi. Sen ymmärätäminen on vapauttavaa. Helpottavaa.
Mä voin kertoa minkä polun itse kuljin tähän oivallukseen, mutta jokaisen on kuljettava omansa. Tehtävä omat valintansa. Koettava niiden seuraukset ja hyväksyttävä ne. Löydettävä omat oivalluksensa.


Mä voin niin paljon paremmin. Nyt, kun ymmärsin nämä asiat. En yritä enää muuttaa itseäni. En edes itseni takia, saati kenekään muun.
Mä olen kuka mä olen. Hyvässä ja pahassa.

Ja nyt mä koen kirjoittajan tuskaa siitä, että en saa avattua teille tämän oivalluksen syvintä olemusta. Harmi... ehkä kyse vain onkin siitä, että tämä oli mun oivallukseni. Mun matkani. Ei teidän.


Ikäkriisi. Se nyt kuitenkin on menneen talven lumia.
Katson peilistä 43-vuotiasta kypsää naista. Sinkkua. Äitiä, jonka rakkaus on ehdotonta. Sarkastista nautiskelijaa, joka pitää punaviinistä ja flirttailusta. Työntekijää, joka oppi taas pitämään työstään. Ystävää, joka tekisi kaikkensa ystävien puolesta. Ex-vaimoa, joka kannustaa entistä aviopuolisoaan treffeille. Sielunkumppania, joka kaipaa toista palasta rinnalleen. Kaunista naista, sisältä ja ulkoa.

... Vaikka onkin ryppyjä ja posket alkaa muistuttaan buldogin olemusta. Ja kaulassakin ryppyjä.
Hei, mä olen silti nainen!

Mustavalkoinen suhde

Puhutaanko miehistä ja naisista.
Tai oikeastaan ihmissuhteista. Niistä kaikista. Ystävyyssuhteista, parisuhteista, seksisuhteista.

On monia, joille nämä ovat mustavalkoisia asioita. Olen törmännyt. Ja törmäyskurssi se olikin.
Nämä asiat ovat kaikkea muuta kuin mustavalkoisia. Jos näin olisi, niin silloinhan asia olisi yksinkertaisesti joko tai. Ja kaikki olisi niin paljon helpompaa.
Mutta kun me ollaan ihmisiä. Ja toisen totuus ei ole sama toiselle.
Faktat on faktoja ja tunteet sekä suhteet jotain muuta.

Elämässä joutuu jos jonkinnäköisten kysymysten ja tilanteiden ääreen. Suhdeasiat ei ole niitä helpoimipia. Trust me, I know what I am talking about.

Mut on tuomittu siitä, että sinkkuaikana olen harrastanut kasuaalista seksiä eri ihmisten kanssa. Mustavalkoisesti ajateltuna olen lutka. Tämä sana on ihan oikeasti sanottu mulle.
Parisuhteessa olen ihastunut toiseen. Mustavalkoinen ihminen sanoo, että sitten sä et halua olla sun kumppanin kanssa oikeasti. Itse olen sitä mieltä, että ihmisiä tässä ollaan. Kukaan ei voi välttyä siltä, kun on pitkässä parisuhteessa. Sehän on sitten eri asia, miten sä toimit siinä tilanteessa. Joku antaa vieteilleen vallan ja pettää. Toinen kieltää jyrkästi kaiken ja yrittää unohtaa. Toinen flirttailee ja kokee itsensä halutuksi, mutta menee kumppanin viereen nukkumaan.
Tämän taustalla voi olla ihan mitä vaan. Sä et tiedä mitä siellä on. Sä et pääse toisen pään sisään tuntemaan mitä toinen tuntee ja kokee. Asiat ei vain yksinkertaisesti ole mustavalkoisia.

Olen ollut tilanteessa, jossa kliseisesti kysytään, voiko mies ja nainen olla ystäviä keskenään. No hitto, miksei vois??? Ja olen ollut tilanteessa, jossa ystävät harrastavat seksiä keskenään. Klassikkotilanne friends with benefits. Onko se silloin seksisuhde vai ystävyyssuhde? Vai kenties katastrofin ainekset valmiina räjähtämään?
Itse kuljin tien, jossa seksisuhteesta tuli monien mutkien kautta parisuhde ja vielä moninaisempien mutkien kautta ystävyyssuhde. Ja ilman mutkia, ystävyyssuhde, jossa on satunnaisesti seksiä. Tunteiden kirjo, joka tämän matkan aikana on käsitelty ei ole mustavalkoinen. Jokaikinen harmaan sävy oli mukana. Joten kyllä, asia voi mennä joskus näinkin. Ja ihmisestä voi tulla todella tärkeä näinkin mielenkiintoista polkua pitkin.
Tämän matkan aikana, moni ihminen kerkesi mustavalkoisesti tuomitsemaan mut. Tuntuihan se pahalta ja satutti, varsinkin kun tuomitseminen tapahtuu selän takana.

Jos maailma olisi noin mustavalkoinen, olisi tämä helppoa, kuten sanoin aiemmin.
Mutta kun se ei ole.
Ja siitä syystä toisen tärkeän ihmisen kohdalla samainen polku ei ole kuljettavissa.
Mielettömästä ihastumisesta alkanut tapailu ei johtanut parisuhteeseen. Silti molemminpuolinen kyvyttömyys jättää toinen takseen johti johonkin toiseen. Mikä mahdollisesti voisi olla ystävyyttä, jossa harrastettaisiin satunnaista seksiä. Mutta tässä tapauksessa se ei oikein onnistu. Koska tunteet. Tai sitten onnistuu. Who the fuck knows.

Pointtini siis on se, että asiat ei ole mustavalkoisia. Missään ihmissuhteissa. Ystävyyssuhteet. Parisuhteet. Seksisuhteet. Mustan ja valkoisen väliin mahtuu laaja skaala harmaata ja sen lisäksi myös kaikki sateenkaaren värit.

Jos olet kovin mustavalkoinen, tuomitset. Jos olet mustavalkoinen, maailmankuvasi saattaa olla melkoisen kapea. Se miten itse toimit tai tunnet, ei ole toisen totuus. Jos uuden kumppanisi mielestä ex ei mahdu mitenkään kuvioon, vaikka itse välität exästäsi ystävänä ja lastesi vanhempana, on se kovin mustavalkoinen näkemys. Toisen totuus ei ole sama kuin sinun. Eikä hyvä luoja tarvitsekaan olla.
Kunnioita omaa tunnettasi, on se minkä värinen tahansa.

Ja tästä päästään siihen kaikkein tärkeimpään ihmissuhteeseen, joka sulla on.
Sinuun itseesi.
Kenenkään toisen napa ei ole niin lähellä kuin omasi (paitsi satunnaisesti). Vaali sitä napaa.
Muissa ihmissuhteissa sä et vaan pysty antamaan itsestäsi 100 prosenttia, jos sun oma napa ei voi hyvin. Eikä se tarkoita, että aina pitäisi tietää mitä haluaa. Koska sittenhän sä saatat olla just se mustavalkoinen ihminen.
Huolehdi itsestäsi, kunnioita itseäsi, ole sinut sen kanssa, ettei aina tiedä. Anna elämälle, ja muille ihmisille mahdollisuuksia, anna itsellesi mahdollisuuksia. Opettele katsomaan peiliin ja ennen pitkää rakastamaan sitä mitä näet siellä.

Kun sä rakastat sitä peilikuvaa, joku muukin haluaa rakastaa sitä.
Kaikissa sateenkaaren väreissä.