Älkää heittäkö kirvestä kaivoon

Ihan ekaksi.
Kiitos! Iso sellainen!

Mä olen nimittäin saanut melko lailla kommentteja, kiitoksia ja kivityksiäkin, viime aikaisten postausteni ansiosta. Uusia lukijoitakin ilmaantunut kasapäin. Jättihyvä mieli!

Yhä edelleen mun luetuimmat tekstini on nuo tinderaiheiset. Ja varsinkin se viimeisin on herättänyt huvitusta yhdessä jos toisessa. Jep. No sellaista tää nyt on. Itse mietin pitäiskö itkeä vai nauraa.
Pääasia mun mielestä kuitenkin on, että teksti osuu ja uppoaa. Kipeästi tai kepeästi, se kun nyt riippuu lukijasta.

Myös nuo muut viimeisimmät postaukset on keränneet kiitosta. Ja siitä mä olen enemmän kuin hyvilläni. Mä nimittäin uskaltauduin laskemaan suodatintani ja annoin rivien välistä paistaa sen tosiasian, että olin hitusen maassa. Tai oikeastaan mua vitutti. Tai siis ihan rehellisesti sanottuna olin maassa ja mua vitutti. Parasta on saada kiitosta silloin kun on antavimmillaan ja avoimimmillaan. Ja jos joku tästä nyt saa kaksimielisen lauseen niin huuta hep.

Vai olinko se vain minä?

Työkaveri kysyi kerran, että Reetta, ootko sä aina ollut tollanen?
Vaan minkäs teen, kun nuori poika poloinen, yrittäessään asentaa jääkaappia esittelykeittiöön, puhui työntämisestä ja tökkäämisestä ja tunkemisesta ja ruuvaamisesta reikään ja nyt se on jumissa ja väännänkö Reetta tähän suuntaan vai toiseen suuntaan...
Lakonisesti totesin kaverille, että kuule et sä voi mun kuullen puhua tuollaisia, mun kaksimielinen pääni on totaalisen räjähtämäisillään.
Taisin lopun viimein rikkoa poika rukan. Kaksimielisyyksistä ei sen jälkeen ole tullut loppua. Olkoonkin, että taidot sillä saralla vaativat hieman hiomista.

Ja näin sitä ajauduttiin sivuraiteille.
Asiaan.

Nyt vitutus on ohi. Maan raosta on alettu nousemaan maan pinnalle. Ja kuka ties pilviin ennen pitkää.  Elämä kun on siitä hassu juttu, että vaikka se ei aina olekaan reilua, niin se osaa silti järjestää yllätyksiä.

Mä tosiaan sain ison liudan jopa ihan kysymyksiäkin liittyen näihin tindertapailuihin ja sinkkuuteeni. Itse asiassa jopa suoran treffipyynnön sähköpostiini. Olin otettu.
Ja toki vastailen mielelläni jos jonkinmoisiin kysymyksiin ja jaan mielelläni kokemuksiani, mutta hyvän tähden älkää vaan tulko multa kysymään neuvoja siitä kuinka tapaat miehen.
Tinderissä tai muuallakaan.
Mun tulokseni on surkuhupaisia. Tehkää te paremmin.

Muutamakin ystävä ja kaveri, ja tuttu, joilla on aina niin sanottuja hyviä neuvoja ja kommentteja, on sanonut mulle, että Reetta, ei sussa oo mitään vikaa, sä olet vaan tavannut vääränlaisia miehiä. Uskottavahan se on kun niin moni sanoo, paitsi, että joko mulla on tosi paska säkä tai sitten oikeasti tosi surkea miesmaku. Joten älkää kysykö multa neuvoja. Mä en edes tiedä mitä EI kannata tehdä.

Silti.
Taannoisessa tinderpostauksessani mietin onko mahdollista tavata sitä kautta kumppani. Vastaus on edellämainituista asioista huolimatta yhä edelleen en tiedä. Ikuisena optimistina en heitä kirvestäni kaivoon koskaan. Vaikka sitten Tindersovelluksen heittäisinkin.

When you thought everything would be easy peasy lemon squeezy but it´s actually difficult difficult lemon difficult. 

Still similing though. Kisses.