tuskin sun sinkku tarvii olla

Sain Instagram sivulleni tässä päivänä eräänä kommentin erääseen kuvaan, jossa näkyy runsaasti pienten tissien tissivakoa.

Kommentti kuului näin:
Tuskin sun sinkku tarvii olla jos et halua 😘

Mua ärsytti kaksi asiaa. Itse kommentti ja se, että mua ärsytti. Ei pitäis olla niin herkkähipiäinen. Varsinkin kun kommentin kirjoittaja todennäköisesti tarkoitti lausahduksensa täysin positiiviseksi kehuksi. Vaikkakin viittasi ehkä vain ulkonäöllisiin avuihin. #tissivako
Yritin ottaa sen sellaisena. Silti mua ärsytti.

Taustalla lienee se, että kommentti ei ole ainoa laatuaan. Vastaavia kommentteja saan silloin tällöin. Viestejä, joiden kirjoituasu on samanmoinen, mutta kuullostaa mun korvissani siltä, että sinun ritari valkoisesi tulee pelastamaan sut sinkkuuden kurimukselta, tässä mä oon.

Sinkkuus ei ole valinta. Ainakaan mun kohdallani. Tai joo, tavallaan kyllä, mutta ei sitten kuitenkaan.
Mä olen sinkku, koska en ole parisuhteessa. Se ei tee musta kärsivää neitoa, se ei tee musta naista, jonka ensisijainen tavoite on löytää itselleen mies.

Kumppani, mies, se tulee kohdalle kun ja jos tulee. Asiat etenevät miten ne etenevät, ja jonain aamuna tajuan, että olen onnellisesti parisuhteessa. Ihmisen kanssa, jonka kanssa viihdyn enemmän kuin yksin. Ihmisen kanssa, joka rakastaa mua juuri sellaisena kuin olen. Ei vain olematonta tissivakoani ja persettäni. Hän rakastaa mua, koska ei halua olla ilman mua.
En koe ansaitsevani yhtään sen vähempää.

Kun saan, kuten on tapahtunut, viestin, jossa todetaan, että vau ootpa sä kaunis lähetäänkö treffeille, vastaus on yleensä radiohiljaisuus.
Kerro mulle miksi mä haluaisin lähteä sun kanssa treffeille. kerro kuka sä olet, mitä sä teet, mikä saa sut syttymään, mitä sä pelkäät. Kerro mulle vaikka vitsi.
Ja ennen kaikkea kysy kuka mä olen. Sä et tiedä musta kuvan perusteella mitään.
Sun mielestä olen nätti, mutta mä en ole koriste-esine, en näyttelyvaimo. Mä olen helvetin sekava ja sarkastinen blondi, jolla on terävä mieli ja kuivat jutut. On aivan täysin mahdollista, että sä et pidä musta.

Eli onko niin, että mun ei "tarvitse" olla sinkku, jos en halua?
Niin kai.
Jos nyt sattuisi olemaan niin, että sinkkuus olisi maailman hirveintä ikinä.

Mutkun se ei ole.

Tiedän, ettei mun tarvitse olla sinkku, mutta en luovu siitä statuksesta ellet saa mua rakastumaan.

Älkääkä käsittäkö väärin. Tietenkin mun mieltä lämmittää kun joku sanoo kauniiksi. En tietenkään pahastu siitä, jos sen käsityksen saitte. Päinvastoin. Se on ihanaa. Jokaikisen itsetuntoa hivelee kun ulkonäöstä annetaan kehuja.

Kyllä mun pinnan alla on myös pinnallisuutta. Sen hitusen verran.