Kysyn, koska haluan tietää.

Ne sanoo, että uteliaisuus tappoi kissan. Miksi? MIKSI?

Mitä pahaa se kissa teki, muuta kuin oli utelias? Mitä pahaa siinä on? Ehkä se kissa oppi jotain mikä ei sille kuulunut?
Mutta olipahan viisas kissa kuollessaan!

Yksi mua melko paljon määrittävä luonteenpiirre on uteliaisuus. Tiedonjano. Sen lisäksi, että tiedän mikä jokin on, haluan tietää miksi se on. Haluan tietää mistä se tuli ja minne se mahdollisesti päätyy. Syy ja sen seuraukset ovat aina kiinnostaneet mua. Mä en ole ikinä tyytynyt vastaukseen siksi. Mä kaipaan perusteluja. Voisin jopa sanoa, että tarvitsen niitä.

Mä olen googlaaja. Jos eteen tulee asia, jota en tiedä, mun on selvitettävä se heti. Ja tämä nykymaailman ATK on niin hieno asia, että se mahdollistaa tiedon saannin heti. Tiedonjanoisen taivas. Uteliaisuus on kasvattanut mun turhan tiedon triviaani todella paljon. Toki se on myös sivistänyt mua melkoisesti asioissa, jotka on merkittäviä ja tärkeitä.

Ne asiat, mihin ei saa vastauksia googlelta onkin sitten niitä, jotka todella herättää mun tiedonjanoni... ehkä ärsyttävyyteenkin asti.
Ihmismieli, ihmiset. Miksi joku tekee jonkin asian? Mikä on se syy? Miksi itse teen jonkin asian, miksi toimin tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa? Välillä ihan oikeasti pitää miettiä omiakin motiivejaan. Olen utelias myös itseäni kohtaan. Kaikin tavoin.

Esimerkiksi. Mut on jätetty, kertomatta mun tiedonjanoani tyydyttävää syytä. Ilman vastausta, joka sammuttaisi mun uteliaisuuteni. Joskus pelkkä emmä vaan pysty, ei riitä. Mutta niin ärsyttävää kuin se onkin, joskus on vaan tyydyttävä siihen. Sillä se toinen ei ehkä itsekään tiedä miksei. Tai ainakaan halua kertoa. Uteliaisuus ja toisen pakottaminen kun on kaksi eri asiaa.
Olenko mä itse tehnyt joskus jotakin kertomatta syytä miksi tein niin, vaikka toisen uteliaisuus sitä vaatisikin? Olen.
Mutta olen myös oppinut. Jos mulla on antaa syy. Annan sen. Koska haluaisin itse tietää.

Uteliaisuus johtaa myös kyseenalaistamiseen. Ainakin mun kohdalla. Valitettavasti tätä luonteenpiirrettä pidetään vaan usein negatiivisena.
Vaikka se onkin maailmaa liikuttava voima.

Tarkoittaako kyseenalaistaminen esimerkiksi auktoriteettien epäkunnioittamista? Ei tietenkään.
Mä kunnioitan autoriteetteja. Ainakin jos ne ovat hyviä sellaisia. Ja olen vahvasti sitä mieltä, että sitä tarvitaan.
Mulla on töissä loistavat auktoriteettihahmot. Pomot. Kunnioitan ja arvostan. Ja se ei todellakaan ole itsestään selvää. Toki mä kyseenalaistan, ja siksi en aina oo se lempparityöntekijä. Mä haluun tietää miksi jotakin tehdään. Mä haluan tietää mistä syystä mä teen jotain, mihin tekemisellä tähdätään. Mä myös haastan. Voisiko asian tehdä toisin. Mulla saattaa kenties olla jotain annettavaa. Ainakin toivon niin.

Mä koen, että ihmisiä on kolmenlaisia. Johtajia, seuraajia ja kyseenalaistajia. Yksikään ei ole parempi kuin toinen. Jokaikistä tarvitaan. Itse satun olemaan kyseenalaistaja. Uteliaisuus sivistää, vie asioita eteenpäin, herättää uusia ajatuksia, rikkoo kaavoja, totuttuja tapoja. Mutta tarvitaan johtajia viemään asioita eteenpäin. Ja tarvitaan seuraajia toteuttamaan ne.
Niin se maailma pyörii ja menee eteenpäin.
Syyt ja seuraukset. Teot.

Mä kehotankin teitä olemaan uteliaita, Vaikka se kissan tappoikin. Mutta sanotaan myös, että kissalla on yhdeksän henkeä. Ehkä sullakin on... Et tiedä, jos et ole utelias.