Tapahtui kerran (jos toisenkin) Tinderissä

Mä olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin, mutta kirjoitetaan nyt lisää.
Koska se on paitsi mun luetuin tekstini, niin myös kysytyin aihe, josta saan vastailla uteliaille melkoisen usein. Eli...

Tatatadaa. Tinder.

Olen käyttänyt. Kuten tiedätte. Joskus aktiivisesti ja koskus unohtaen sen lihatiskin kokonaan.
Kokemuksena kuitenkin aihe, mistä ymmärrän, että jotkut nykyään tekevät jopa graduja.

Mä olen kohdannut oman osani ja erinäisen otoksen miehiä. Siis Tinderin kautta.
Kohtaamisilla tarkoitan tässä kohtaa kaikkea yhdestä viestistä deittailuun. Ja kyllä, olen ollut ihastunut. En kaikkiin, tietenkään ja luojan kiitos. Mutta muutamaan.

Useimmiten multa kysytään, että voiko sieltä oikeesti löytää jonkun. Vastaus tähän on, en tiedä.

Rakas kollega totesi minulle tässä taannoin kun asiasta työn teon ohella keskusteltiin, että kyllä hän tuntee monta, jotka sitä kautta ovat tavanneet ja ovat yhä yhdessä.
Piti sitten pienen tauon, ja totesi sen jälkeen, että ne on kyllä kaikki sua nuorempia Reetta. Hymähdin, koska mitäpä tuohon muuta sanomaan.

Mulla on oma säännöstöni tähän maailmaan. Joka on hioutunut kohtaamisten ja kokemusten myötä. Ja ymmärrän, ettei muiden ole samanlaiset. Koska ihmiset on ihmisiä, hyvässä ja pahassa. Se aiheuttaa toisinan yhteentörmäyksiä, jotka on jotakin muuta kuin "ihana tarina".

Mun rule number one on: yksi kerrallaan. Siinä pisteessä viestittelyn ja mahdollisesti puhelujen jälkeen, kun päätän, että jep tämän kaverin haluan tavata, muut poistuu kuviosta. Ja jos homma toimii, muut myös pysyy poissa kuviosta.
Jos ei, niin sitten sanon, että heipparallaa, olet ihan kiva, mutta liian outo, alkoholisti, narkkari, valehtelija, kusipää, vellihousupelkuri tai ihan vaan liian tylsä. Tai ei, en halua olla sun Lady Domina tai en ole varsinaisesti kiinnostunut tulemaan sun ja nuorikkosi kanssa Tornihotelliin viettämään romanttista yötä. Jos tiedätte mitä tarkoitan.
Ja kyllä, jokaisen näistä olen sanonut. Olkoonkin, että pariin ihmisen upposi melkein koko litania. Ja pointti onkin siinä, että minä olen sanonut. Vaikka joissakin tapauksissa, se on ollut vaikeaa.
Että semmosia ihmisiä siellä Tinderissä(kin).
Listalta puuttuu vielä sarjakirvesmurhaaja, kuten ystävä totesi... Ehkä se on se seuraava.

Mun mielestä melkein pahimipia (jos nyt jätetään ne sarjakirvesmurhaajat pois laskuista) ovat ne ihmiset, jotka tapailevat monia yhtä aikaa. Ihastuvatkin, mutta jostain syystä ovat niin epävarmoja, että koko ajan täytyy pitää joku ja useimmiten joitakin useita varalla, jos nyt sattuu käymään huonosti. Joko pelätään olla yksin tai sitten vaan ollaan ihan perus pissipäitä.
Ja nyt seuraa paljastus Tinderin maailmasta.... Näitä on paljon. Todella paljon.

Tinder on siitäkin "hauska", että siellä on melko moni. Myös paljon mun kavereita ja tutun tuttuja.
Ja saattaa olla, että saman ihmisen kohdalla, molemmat on swaipanneet oikealle, mikä siis tarkoittaa tinder noviiseille, että tykänneet ko. henkilöstä. Ja saattaa olla, että niin sanottu mätsi on syntynyt. Keskustelu voi siis alkaa.
Joten sarjassa kaverille tapahtui kerran. Naiset kun puhuvat keskenään, niin joskus voi tulla eteen tilanne, jossa tapailet jo jotakuta ja sitten se kaverin kaveri onkin menossa samaisen miehen kanssa treffeille. Ja sitten te huomaatte, että hups, kuinkas nyt näin kävikään. Tässäkin tapauksessa valheella valheen paikkaaminen ei pelasta tilannetta. Päinvastoin.
Ja tämä siis tapahtui kaverille kerran...

No joo, aina ei tarvita kuitenkaan konkreettista yhteentörmäystä. Se on kulkaa niin, että sen vaan huomaa toisesta, kun tilanteet menee tuohon pisteeseen.

Mun lemppareista lempparein Tinder-kokemus on kuitenkin Tamperelaisesta kaverista, jonka kanssa viestittelin ensin Tinderissa, sitten Watsappissa ja mentiin niinkin pitkälle, että tykättiin toistemme kuvista Instagramissa. Soiteltiin ja sovittiin treffit. Ennen tätä jännittävää H-hetkeä, mut estettiin jokaisessa yllämainitussa sosiallisessa mediassa. Tiijä sitten, oisko vaimo päässyt miehen jäljille.
Selviydyin tästäkin sydänsurusta. :D

Täytyy myöntää, että itsellä alkaa se kuuluisa usko asiaan menemään. Mun lähtökohtani kuitenkin tähän mielenkiintoiseen mediaan on ollut uteliaisuus. Ei epätoivo. Ei tykkäysten kerääminen eli tinderkielellä markkina-arvon kohottaminen, joka kuulemma on suosittu juttu siinä maailmassa.
Olen utelias näkemään, onko siellä se, jonka kohdalla kipinöi ja kolahtaa. Se, joka vie jalat alta ja pysyy mukana sekavan blondin vauhdissa.
Kysyn nyt vaan tässä vielä. Kuinka monta epäonnistunutta deittiä vaaditaan ennen kuin kohdalle osuu oikea kultakimpale?

Koska kaikki ei ole kuitenkaan kultaa mikä kiiltää.


Ps. Ihan just kohta mulla on tatuointiaika. Jännittää enemmän kuin tinder treffeille meno.