nyt on helpompi hengittää

Viime yö meni siinä, kun kuuntelin oman koirani haukkumista.

Ennen se ei osannut. Haukkua siis.
Opetteli näköjään vanhoilla päivillään.

Joka saakutin kerta kun olin nukahtamassa, se haukahti. Ja sitten uudestaan ja just sen verran monta kertaa, että heräsin tarpeeks hakeakseni unta uudestaan ihan helvetin pitkän aikaa.
No tavallaan se oli mun oma vika.
Suljin sen yöks kylppäriin. Sillä oli nimittäin joku koiraripuli tai jotain.

No ei se mitään. Heräsin aamulla hyvissä ajoin. Ja menin töihin aamuvuoroon.
Tosi freesi olo.

Eikä sekään mitään. Oli tosi kiireinen päivä töissä. Tein karvan vajaa kahentoista tunnin työvuoron, johon kuului varsinainen hupiajelu Tammelaan ja takaisin.

Eikä sekään oikeestaan mitään. Oli nälkäkin kun pääsin himaan, mutta päädyin pesemään koneellisen pyykkiä. Se pyörii tuolla vieläkin. Eli ne pitää vielä ripustaa kuivumaan.

Nyt juon bissee. Yhden Solin. Ja odottelen, että toi pesukone pyörii pyörimisensä ja pääsen unille. Paitsi haluisin kattoo viimeisimmän jakson Game of Thronesia.
Se ois kai pakko katsoa. Vihaan spoilereita enemmän kuin monia vihattavia asioita.

Sanoin kerran yhdelle tyypille, joka oli hiton mestari spoilaamaan, että mä oon kattonu niin hemmetin monta leffaa, että yhdestä väärästä sanasta sä spoilaat koko leffan mulle.
Ja se todellakin mitään.

Tossa taustalla menee yleisurheilun mm-kisat. Kaipaan seuraa, jonka kanssa katsoa ja kommetoida kiinalaisten juoksutyyliä tai jonkun piiskalettikampausta. Nyt ne juoksee hidastuksessa, jossa maaliin tulo kestää iäisyyden. Toisin kuin tää päivä, se meni hujauksessa.



Hassu päivä.

Joskus tarvitaan sellainen.

Tällainen, joka mulla juuri oli. Se teki päälle hyvää. Pää tavallaan sammui.
Resetoitui.

Nyt on helpompi hengittää.