13 elokuuta, 2017

sydän

Mä joudun ihan liian pian tilanteeseen, johon en todellakaan haluaisi.

Ja se on paskaa.

Se tekee mun tulevista viikoista raskasta. Tiedän sen.
Se tekee mun päivistäni surullisia ja ikävän täyttämiä.
Tulen vuodattamaan kyyneleitä. Tiedän senkin.

Todella paskaa.

Mutta ei tämä tule yllättäen.
Mä olen jo tovin valmistanut itseäni, päätäni ja sydäntäni.
Mikä ei varsinaisesti helpota, mutta vähän kuitenkin.
Silti. Sydän hajoaa palasiksi.

Bubba. My grand old man. <3 nbsp="" p="">Mun ihana vanha pappa. Pierukone ja aktiivikuorsaaja. Röhköpossu.
Rakkaalla lapsella monta nimeä.

Englannin bulldogin keskimääräinen elinikä on noin 10 vuotta. Meidän UmppisBumppis on jo 12.
Kesä Bubban kanssa on ollut ikimuistoinen. Hyvässä ja valitettavasti myös pahassa.

Kun ikää tulee noin paljon kuin meidän Umppasella, ei keho enää toimi.
Koira rakas nukkuu kaiket päivät, syö ja juo. Mutta nykyään ei enää mikään tartu kylkiin.

Olen ollut itsekäs. Hokenut itselleni kuinka tuo koira on yhä terve, ei sen aika ole vielä.

Mutta on se.

En tiedä kuinka pystyn hyvästelemään. En tiedä kuinka pystyn antamaan sen viimeisen halauksen.
En tiedä kuinka.. en tiedä muuta kuin että mun on pakko..

Itku.

Ei kommentteja: