Joskus iskee se klassinen tyhjän paperin syndroomaa.
Haluaisi kirjottaa jotain, mutta kun aloittaa niin ei siitä sitten tulekkaan mitään.
Äsken mulla oli jotain sanottavaa, ja nyt tuijotan tyhjää "paperia".
Niin joo, tuossa kuvassa.. jep. Mun tietokoneella on silmät. Ja tällä hetkellä se katsoo mua pettyneenä. Kupissa on kaakaota. Tahtoisin viiniä.
Nyt on ilta ja koti pimeenä. Koira kuorsaa vieressä ja välttelee iltalenkille lähtöä. Mä teen samaa. Niin ja mietin pitäiskö vielä katsoa jotain Netflixin tarjonnasta.
Mä oon niin koukussa.
Tai siis ainahan mä olen ollut leffafriikki. Iskä opetti mua katsomaan elokuvia. Vuokrasi jostain Star Warsit ja pisti mut katsomaan. Ja sille tielle jäin.
Minä sydän SciFi.
Katselenhan mä toki muunlaisiakin leffoja. Paljon. Poissuljen kuitenkin melko usein kauhusotapolitiikka genren tarjonnan. Ja ihan varmasti sellaisen, jossa on tota kaikkea.
Itse asiassa mä olen kävelevä leffatriviapankki. Tämä on se tieto, joka jämähtää mun päähän. Tarpeeton, ja harvassa tilanteessa pätemisen arvoinen lahja.
Ja hyvät sarjat, mieluiten se scifi, koukuttaa mut aina katsomaan koko kauden plus vähän päälle. Hyvästi yöunet!
Ja jos en katsele leffoja, mä luen. Stephen King rules. Oon lukenut melkein kaikki herran tuotokset. Parhaimmat ainakin kolmesti. Ja nyt ne ketaleet on alkaneet tekemään oikein urakalla sarjoja ja leffoja Kingin kirjoista. Goodbye social life.
Eli nyt kun on tässä hyvästelty unet ja sosiaalinen elämä, voin hyvällä omalla tunnolla valua tonne sohvan nurkkaan katsomaan jotain koukuttavaa sarjaa.
Onneks ei jäänyt "paperi" tyhjäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti