13 syyskuuta, 2017

killing some escargoes

Vapaapäivä keskellä viikkoa.

Mistä se on tehty?

Kolmesta kupillisesta kahvia. Löhöilystä sängyssä.

On parasta nousta vapaapäivänä ajoissa, mennä keittämään aamukahvia. Käydä pissalla.
Ja sitten mennä takasin sinne peiton alle. Siellä on silleen ihanan lämmin vielä.
Ja koska heräsi ajoissa, ei ole sitten niin minkään näköistä omantunnon tuskaa siitä, että löhöää siellä sängyssä. pitkään.




Etanoista, kärpäsistä ja kastemadoista.

Päätin nimittäin laittaa pihan syksykuntoon.
Ja multa... se vaatii ponnistuksia.
Tosin se järisyttävä ylpeyden tunne, jota koin ton urakan jälkeen, oli hyvin palkitseva.

Piha oli täynnä etanoita. Ja kun mä raivasin niillä hiton pienillä, ja tylsillä, puutarhasaksilla nuupahtaneita kukkasia ja järkyttävän ylipitkää ruohoa, tulin todennäköisesti tappaneeksi niistä osan. Julma kuolema, tylsillä puutarhasaksilla kiroilevan ja hikoilevan naisihmisen toimesta.
Talloin myös muutaman kastemadon.
En tahallani.

Kiitän luojaani, ettei siellä ollut koppakuoriaisia. Sitä pelkäsin etukäteen. Paljon.





Kipeän jäykistä lihaksista.

Teen siis salilla jotain oikein.
Tosin yskiminen tuottaa fyysistä tuskaa vatsalihasalueella.
Ja mua yskittää verrattain paljon, koska nuhan jälkimainingit.


Pitkästä suihkusta.

Ja kuumasta. Kylpy ois ollu paljon kivempi. Mut mulla ei oo.
Isona hommaan varmana kodin, jossa on amme.


Hyvästä lounaasta.

Eilisen kebabin jämät.. No okei, ei niin hyvästä lounaasta. Mutta vei se nälän.
Mikron kautta mikään ruoka ei oo enää niin hyvää. Syötävää, ja lämmintä, muttei hyvää.


Ja kello on vasta puol kaksi. Päivällä.
Ei helkatti.

Mitä mä teen tällä kaikella vapaa-ajalla?





Ei kommentteja: