Rähjäännyin reissussa

Norjasta suoriuduttu.

Kotiin tuomisina usko omaan duuniin ja tekemiseen, mielettömiä uusia tuttavuuksia ja ihania kohtaamisia vanhojen tuttujen kanssa.

Nää koulutusreissut on aina perhanan raskaita, mutta silti aina ilolla sinne oon menossa.

Eli mä lähdin maanantai aamuna kello 07.20 lentäen Norjaan. Sitä ennen mä olin herännyt jo viittä vaille perkeleen aikaisin, koska bussi Hämeenlinnasta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää lähti jo 05.25. Nukuin sitä ennen kolme tuntia. Väsytti. Muumi limppari, jonka olin varannut matkaevääksi ei riittänyt herättämään mua kunnolla.

Kympiltä alkoi koulutus Norjassa. Siitä se olikin sit keskiviikkoon kello neljään asti aika tuhtia asioiden oppimista.
Maanatai-iltaa onneks kevennettiin illallisella ja punaviini tarjoilulla.
Ei helpottanut tiistaiaamun herätystä.

Keskiviikkona olin himassa just ennen puoltayötä.

Reissussa rähjääntyneet varpaat keskellä keskiviikkoyötä.

Torstaina otin päiväunet.


Mä tykkään matkustella. Sitä itse asiassa olis kiva tehdä paljon paljon paljon paljon useammin kuin mihin oon nyt pystynyt.
Lähinnä syynä vähäiseen reissaamiseen tällä hetkellä on ollut kukkaron nyörit, jotka on viimosten pennien ympärille kiristetty aika tiukasti.

No nyt pääsin (taas) firman piikkiin Norjaan.
Maisemiakin tuli nähtyä ihan kivasti.
Kurssihuoneen ikkunasta, hotellihuoneen ikkunasta, bussin ikkunoista sekä tosi kiva kokonaiskuva Oslosta lentokoneen pikkuikkunaräppänästä.

Mä en ole muuten purkanut mun matkalaukkua vielä. Oon silleen laiska. Mulla jää aina matkalaukun tai kassin purkaminen tekemättä. Tai no, ei kokonaan, koska kaivan sieltä tavaroita sitten sitä mukaa pois kun niille tulee tarvetta.

Pakkaamisenhan mä aloitan aina hyvissä ajoin. Viime suunnuntainakin ennen maanatailähtöä Norjaan alotin pakkaamisen kello yksitoista. Illalla.

Muilla samoja luonteenpiirteitä? Tuskin oon yksin tän "ongelmani" kanssa.

Reissussa on siis kiva olla.
Mutta kumminkin ihan pirun kiva tulla kotiin. Niin se on kai kaikilla.

Sitä vähän rähjääntyy reissussa. Kotosuihku paras suihku. Oma sänky.. no oma sänky. Se hotellin sänky oli melkein parempi kuin mun oma.

Tosin mikään ei voita sitä, että kun pääsin puoliltaöin kotiin, mun sängyssäni nukkui pieni mies.
Isosiskonsa oli laittanut poitsin unille mun petiin, että pääsen ottaan sen kainalokaveriksi heti kun tulen kotiin.

Ai että mun oli ikävä noita lapsia.

Ps. Niistä toinen muuttaa pois kotoa kahden viikon päästä. Ja se ei ole toi mun 6vee.
Tästä ihan hiton ristiriitaiset fiilikset!!!
Kirjottelen niistä oman postauksen tässä lähipäivinä.

Stay tuned!