19 syyskuuta, 2017

who´s afraid of the dark ? i am !

Mä oon takuuvarmasti ennenkin kirjoittanut leffoista.
Ja siitä kuinka älytön leffafriikki mä olen.

Makukaan ei ole mitenkään erityisen valikoiva, mitä tulee elokuvien maailmaan. 
Muissa asioissa saattakin sen mauan kanssa olla sitten ihan eri juttu.

Hyvä leffa on hyvä leffa. Mielettömän hyviä tulee eteen valitettavan harvoin. 
Vähän niinkun miehet, you know.

Mulla on kuitenkin yksi genre, jota en katso. Yksi, joka on täysin nou!
Yliluonnollinen kauhu. Hyi jumalauta.

Kyse ei oo siitä, etteikö tässä genressäkin  olis hyviäkin leffoja, ja toisinaan mua tavallaan jopa kiehtoo ja houkuttaakin katsoa sellasia leffoja. 
Mutta mä en aio, en pysty, en voi.

Mä oon hemmetti sentään sellanen heikkohermo noissa jutuissa, etten nukkuis kuukauteen. 
Syytän järkyttävän vilkasta mielikuvitustani. 

Mä olisin tollasen leffan jälkeen täysin vakuuttunut, että mun seurassani on jotain, minkä ei kuuluisi olla. Siis ollenkaan olemassa.

Oman osani näitä leffoja kuitenkin katsoneena, tiedän mistä puhun. Traumat on saatu ja kliseet hallussa.

Kotona mä en koskaan, en siis koskaan, katso kylppärissä peilikaapin oveen kun suljen sen. 
Pimeässä kun kävelen peilin ohi ylipäätään, en todellakaan edes vilase sinnepäin. 
Kun käyn pimeessä koiralenkillä, en ikinä katso ikkunoihin, sillä takuuvarmasti siellä on joku tuijottamassa takasin. Ja sen olemuksesta näkis, kuinka se haluis repiä lihan mun luiden ympäriltä. 
Tai jotain.
Suihkussa silmien sulkeminen on aina riski. Sillä kun ne avaa niin siinä vieressä varmana on joku. Ihan varmana. 
Yksin oleminen pimeessä on toisinaan helpompaa ja joskus... no musta kuoriutuu ylivilkkaan mielikuvituksen hermostuttama värisevä ihmisraunio.

Mä oon nähny kauhu-uniakin. Sellasia, jossa on jokin. Mä en ikinä näe mikä, mutta jo teini-iästä se on pelotellut mua. 
Kun se ilmestyy uneen, mä tiedän pelätä. Ja joka kerta, jokaikinen, mä herään siihen, kun se koskee muhun. Ja herätessäni mä tunnen kuinka jonkinlaiset sormentyyppiset liukuu mun keholta pois.

Tähän kun lisättäis yliluonnolisia olentoja leffan muodossa... joko mä en nukkuis tai sit mä saisin unissani sydärin.

Joten parempi välttää niitä. 
Eikö?

Ei kommentteja: