puhumisen suloinen vaikeus... ja helppous

Miksi joskus suoraan sanominen on niin vaikeaa?

Ja miksi se joskus on niin helppoa?

Hallitsen suvereenisti molemmat kommunikoinnin alalajit.

Jokusia vuosia sitten loukkasin hyvää ystävää täräyttämällä mielipiteeni melkoisen suoraan.
Ikävä kyllä mielipide ei ollut sellainen, jonka ystävä halusi kuulla ja eikä myöskään sellainen, jonka siinä hetkessä hänen olisi tarvinut kuulla.
Nyt vuosia myöhemmin hän on mun mielipiteestäni hyvinkin samaa mieltä, mutta vuosien ero ystävyydessämme ei ollut sen väärtti.

Eikä tuo ole valitettavasti ainoa kerta. Siskon kanssa otettiin taannoin kauan sitten pahasti yhteen, kun ladeltiin toisillemme totuuksia. Ne totuudet on sittemmin joko hyväksytty tai vaietettu.

Ei silti. Voi sitä suloista tunnetta, joka joskus suoraan sanomisesta päin naamaa tulee.

Sitten on niitä hetkiä, jolloin oman mielipiteensä tai tuntemuksensa kertominen toiselle ihan suoraan ei vaan luonnistu.
Päässään sen on sanonut useaan otteeseen ja mennyt nukkumaan miettien, että nyt mä sen sanon. Mutta ei. Sitä ei vaan saa sanottua.

Ja kun yrittää, ei oikeita sanoja tuu suusta ulos. Itestäkin tuntuu, että suoraan puhuminen menettää nyt vähän merkityksensä, kun lauseet on ihan vääriä ja toinen ymmärtää sisällön ihan miten sattuu.
Jos nyt sitten ollenkaan ymmärtää.

Pahin, ja vaikein, tilanne on puhua suoraan ilman puhetta.
Kertoa se viestillä.

Joskus vaan tulee eteen tilanne, että sitä joutuu sanomaan mielipiteensä viestillä.
Ja voin kertoa, että vaikka se ihminen olis tuntenut sut koko ikänsä, se ei silti välttämättä osaa lukea sun viestiä sillä äänensävyllä ja painolla, kun sä olit sen kirjoittanut.
Tapahtuu väärinymmärrys.

Taannoin kesällä olin tilanteessa, jossa menetin hieman hermoani. Osoitin sen viestillä.
Toisin sanoen, jaoin suorapuheisen mielipiteeni asiasta viestin välityksellä. Äänensävyni välittyi väärin. Toki sanavalintanikin olivat hitusen pielessä, koska viesti, ja koska oli vaikeaa sanoa se tuntemus ääneen.
Yhdistelmä, jota en suosittele kenenkään käyttävän.

Miksi puhuminen on niin vaikeaa.
Ja samalla oi niin helppoa.

Tämmöisiä mietin tänään.

Ja päätin juuri ottaa lasillisen punkkua.