03 elokuuta, 2017

inhimillisellä epävarmuudella varustettu itsevarma ihiminen

Huomenta, earlybird over here. En saanu unta enää, joten päätin tulla vähän bloggaamaan.

Mä koin tässä tällä viikolla oivalluksen.

Oivallukset on kivoja, kun ne avartaa maailmaa.
Ja mun avartui taas jonkin verran.

Mä tajusin, että mä olen inhimillisellä epävarmuudella varustettu itsevarma nainen.
Itsevarmuudesta pointsit.
Mutta epävarmuus on pelottavaa.
Välillä ihan helvetinkin pelottavaa.

Sitä on oppinut tuntemaan itsensä aika hyvin. Turhat epävarmuudet on jääny taakse, enkä tosiaankaan mieti sitä, mitäköhän noi muut nyt ajattelee musta. Sitä ei jaksa rasittaa itseään epäoleellisuuksilla. Ja kyllä, kaikkien ei tarvitse pitää musta. Mä voin olla rehellisesti sitä mitä mä olen. Jos se ei riitä jollekulle, ei se mitään haittaa. En pilaa sillä päivääni. Ja oon myös oppinut tietämään sen, mitä en tarvitse elämääni. Se on hyvä.
I don´t need it, so fuck it.

Silti joskus niitä tilanteita vaan tulee eteen, elämään, jotka ei syystä tai toisesta aiheuta sulle pelkkää hyvää oloa. Tai vaivaa niin paljon, että se syö sitä hyvää. Tai yksinkertaisesti ei ole sun arvoisia.
Ne kaikki aiheuttaa pelottavaa epävarmuutta.

Tätä nykyä, iän myötä varmaankin, oon oppinut karsimaan näitä tilanteita tai asiota elämästäni pois.
Ei se aina helppoa ole, tai edes sellaista, jota välttämättä haluais tehdä. Mutta joskus sen pystyy tekemään, koska pitemmän päälle se stressi, se mielipaha, epäröinti ja epävarmuus vaan kalvaa sua liikaa. Ja joskus taas ei. Ei pysty vaikka ehkä yrittäis.

Ja joskus, se voi olla jopa hyvä, ettei pystykään.
Hitostako sitä tietää.

Epävarmuus, se ettei tiedä. Se ei oikein sovi mulle. Niissä housuissa mä en viihdy, so to speak.

Mutta se oivallus --> inhimillisellä epävarmuudella varustettu itsevarma nainen. Sen tajusin. Ja tämän. Epävarmuus kalvaa sua just sen verran kuin sä annat sille periksi.
Sitä pitää vähän rakastaa itseään. Ja muistaa, että se ei aina se epävarmuus johda paskaan.

Nyt istun tässä koneella helvetin aikasin aamulla ja funtsin juttuja. Ja juon kahvia. Liikenne tossa ikkunan takana vilkastuu, kun muutkin heräilee tähän päivään. Näyttää siltä, että tänään paistaa aurinko. Ja se on hyvä se.



Ps. Lihotuskuuri jatkuu. Söin illalla (tosi myöhään) wingsejä. Hyvä minä :)

Ei kommentteja: