punainen tupa ja perunamaa

No nyt.
Paistaa aurinko. Eikä vituta yhtään.

Nostin tänään omasta pienestä pihapläntistäni uusia perunoita.
Itse ne sinne keväällä asettelin. Perunat jotka oli itäneet jääkaapissa vähän turhan pitkään. Googletin vähän jotain perunan kylvöstä, mutta oon aika pitkälti ihminen, joka vaan tekee.




Ja mä tein.
Ja parissa viikossa siitä mullan alta alkoi puskemaan perunan vartta.



Mikä onnistumisen tunne!!!











Pienistä asioista sitä ihminen innostuu..
Ja niin pitäiskin innostua.

Onhan sitä vähän useammin onnellinen, kun pienikin, ehkä jopa melko vähäpätöinenkin asia saa sut hyvälle tuulelle.

On se sitten linnunlaulu, tai hyvin nukuttu yö, tosi hyvä leffa tai uusi kirja, jonka jaksoi lukea ihan loppuun asti. On se kauniin näköinen pilvi tai vaikka helvetin hyvä aamukakka.
Näistä jutuista kun löytää ilonsa, on elämä aika täyttä.
Ja sitä myötä melko hiton paljon onnellisempaa,

Itsellä oli tänään mahtava päivä.
Nukuin hyvin ja heräsin just sopivan myöhään. Aurinko paistoi ja mulla on loma.
Töistäkään ei soitettu.
Kävin torikahvilla mahtiseurassa ja nostin ne perunat.
Vein muksut rannalle uimaan ja nautin ite lämmöstä keltaisissa bikineissä.
Vatsakin oli mukavan litteä ja oli ihan sellainen bikinikunto olo!!
Ajattelin vielä lähteä salilla käymään. Silläkin riskillä, että siihen loppui ilo ja onni.
Illalla vielä hyvä leffa.

Ei se muuta vaadi.
Olla onnellinen.


Ai niin niistä perunoista..

Ne varret kasvoi kohisten. Ja tänään uskaltauduin katsomaan ihan ensimmäistä kertaa mitä tämä multasormi oli saanut aikaan. Usko itseeni oli järkyttävän kova.


Tänään me syötiin lohen kanssa uusia perunoita. Voilla.

Omasta maasta.
Itse kylvettyjä!

Olen niin onnellinen!