24 heinäkuuta, 2017

intuitio it is


Intuitio.

Mitä se on?

Mä olen oppinut luottamaan siihen. Vuosien saatossa.

En mä tiedä onko joku ihminen intuitiivisempi kuin toinen. Ehkä.
Mun on toiminut tehokkaasti.
Niin hyvässä kuin pahassa.

Kokemuksien kautta kai intuitiokin kehittyy.
Sitä oppii. Ihan tiedostamattaankin ja tahtomattaan.

Mä olin kerran yhdessä haastattelussa, en varsinaisesti työ, mutta vähän jotain sinne päin.
Sen jälkeen oli sellainen olo, intuitio, että se meni hyvin ja tästä todennäköisesti tulee jotain... vaikka mä en ollutkaan yhtään varma halusinko mä siitä jotain tulevan.

No tuli siitä. Ja mä päädyin televisioon.

Se oli sellanen aika voimakas intuitio.
Sisko ja äitee sano, että tuskin just sä sinne pääset (mitä ihania kannustuksen sanoja), kun on satoja muitakin hakijoita, mutta mulla oli se intuitio.

Ja se oli oikeessa.

Ikävissä tilanteissa intuitiosta on kuitenkin eniten hyötyä.
Se on vähän niinkuin vaisto joka varottaa. Tai jotain.

Eräässä jokusen kuukauden kestäneessä parisuhteessa se tuli.
Kaikki oli menny siihen asti nousujohteisesti, elikkäs mä tykkäsin ja se tykkäs, ja parisuhde kukoisti.
Kunnes ei enää tuntunut siltä.
Emmä osaa selittää mistä se intuitio tuli, mikä sen aiheutti. Nyanssit puheessa, ehkä jotenkin muuttuneet toimintatavat. Emmä tiedä. Ei missään nimessä mitään suurta, isoa tahi merkittävää. Vaan sellasia pieniä juttuja,joita ei ehkä tiedostaen edes tajua.

No lopputulos oli se, että kaveri kiikutti sunnuntai aamupäivänä toisen naisen Mäkkiin syömään... kun oli ensin perunut meidän viikonlopputapaamisen lähteäkseen käymään porukoilla toisessa kaupungissa.
Tajusitte varmaan, että mä satuin olemaan siellä Mäkissä just silloin ja näin kun ne nousi autosta pussailemaan ja sitten syömään roskaruokaa.
Tyhmähän se jätkä tietysti oli. Eikä osannut valehdella edes kunnolla. Ha.

Ja se mun intuitio, se oli oikeessa.

Ja on ollut muulloinkin, niinkuin silloin kun se yks jätkä (eri tyyppi) valehteli olleensa viikonlopun kipeenä himassa, yksin, kuumeessa, kärsivänä, ikävöivänä.
Sanoin, että parane pian, mutta intuitio jyskytti päässä, että noinkohan on.
No ei ollu.
Mitä ja miten se selvis mulle, ei sillä sinänsä oo väliä.
Muistinpahan taas, että luota hyvä nainen siihen intuitioon!

Tyyppi pyyteli anteeks, ja suolsi ilmaan rakkauden tunnustuksia.
Mä sanoin sille, että se meni jo. Kunnioitus ja rakkaus, samassa paketissa.

Jos mulle haluaa valehdella, kannattaa se tehdä helvetin hyvin.


Ei kommentteja: