aamupäivän naurut

Aloitin tämänkin päivän kupilla kahvia.

Ja sitten join toisen ja kolmannen kohdalla menin ulos kastelemaan persiini märälle nurtsille. 

Ilma oli hiton kostea, mutta lämmin.

Istuin siinä ja otin kuvan instaan. 

Niitä hetkiä, jolloin tykkää olla itsensä kanssa. 

Niitä hetkiä joista nauttii.

Päätin tehdä jotain, jota en ole ennen tehnyt. 

Poistuin mukavuusalueelta kohti jännää ja rikoin rajojani. 

Ja siitäkin tuli hyvä mieli.

Se johti tilanteeseen, jossa huomasin nauravani ääneen. 

Sillain leppoisasti järjettömän hyvällä tavalla. 

Aloin vaan miettimään sitä, että miten ihan oikeesti on vapauttavaa nauraa. Niinku oikeesti.

Ja aloin googlaamaan, nauramisen fysiologisia vaikutuksia. Koska mä teen niin silloin kun on vaan pakko saada tietää.

No kävi ilmi, että niitä on. Niitä fysiologisia vaikutuksia.
Eli nauramiseen siis liittyy monia eri elimiä, jotkut niistä rutistuu ja jotkut laajenee ja jotkut tekee jotain muuta. Googlatkaa toki. 

Hengitys tehostuu ja hapen saanti kanssa. Veronkierto virkistyy ja ruoansulatuskin edistyy. 

Ei kai siis ihme, että nauramisesta tulee niin piru hyvä olo.

Ja ne endorfiinit! Ne kun iskee...

Toki tietenkin, ja valitettavasti, on niin, että kun sitä hyvää oloa ja naurua tarvittais kaikkein eniten, niin silloin ei naurata.

Kannattaa vissiin rikkoa omia rajojaan toistekin. 

Sillä voi olla yllättäviä seurauksia. Positiivisiakin.