Mun koira ja kissa vihaa toisiaan.
Niin stereotyyppista kuin se onkin.
Koira ottaa turpaansa kissalta silloin tällöin.
Tää mun Bubba on mammanpoika. Vässykkä ressukka, mutta varsin tehokas pierukone.
Kai se yrittää buustata testosteronitasoaan ärisemällä kissalle satunnaisesti.
Joskus se muistaa pitempään, että turpaan tuli.
Risto-kissa on sit se äijä.
Vaikka onkin tyttö.
En mä tiedä miksi niillä on tällainen viha-viha suhde.
Risto-kissa ja meidän edesmennyt Big Mama (Bubban äitee) tuli vallan hyvin juttuun.
Risto majailee aina mun kylppärissä ja nukkuu saunan lauteilla. Se on sen mesta ja mä annan sen olla siellä. Ruokakipot kiikutin sinne jo ajat sitten.
Kun Bubba päättää rynniä kylppäriin. Siis sillon kun ne testosteronit janoaa buustia. Se kyttää salakavalasti oven raosta ja lähtee hipihiljaa hiippailemaan. Usko pois 30 kiloa englannin buldoggia pystyy hiippaaleimaan, halutessaan. Yleensä se ei halua.
Sit alkaa rähinä. Kissa mouruaa, sähisee, räkii ja raapii. Koira mesoaa jollain haukun tapaisilla örähdyksillä.
Sitä pistää kuule joka kerta oman elämänsä oljenkorren varaan kun siihen väliin menee.
Siitä on mulla ihan sota-arpiakin todisteena.
Jokin aika sitten hokasin, että eihän mun tarttee ite siihen väliin mennä.
Rähinä kun alkaa nappaan suihkun päälle ja osottelen sillä tappelupukareita.
Vedestä ne tykkää vielä vähemmän kun toisistaan.
Tottahan toki kylppäri on ihan märkä sen jälkeen, eteinenkin ja olohuonekin ehkä vähän.
Mutta näin selviää suurinpiirtein vammoitta.
Veden kuivaaminen on paljon pienempi paha.
Nyt niillä on vissiin joku välirauha.
Todennäköisesti varsin hatara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti